Mäkisalo-Ropponen: Hallitus ei taida tietää mitä se on tekemässä!

Ajankohtaista, Yleinen 12:47

Monet hallituksen päätökset heikentävät ikäihmisten toimeentuloa ja palveluita. Viimeisin toimeentuloa heikentävä päätös oli kakkostyypin diabeteksen lääkehoidon korvauksen laskeminen 100 prosentista 65 prosenttiin. Tälle päätökselle ei ole mitään terveyspoliittisia eikä kansantaloudellisia perusteita. Päinvastoin lakiesitys on epäinhimillinen, se lisää terveyseroja ja aiheuttaa komplikaatioiden lisääntymisen johdosta lisäkustannuksia yhteiskunnalle. Yhä useampi ikäihminen jättää lääkkeet syömättä, kun rahat eivät riitä.

Vaikka hallitus perui hoitajamitoituksen heikennykset, se kuitenkin jätti voimaan muita vanhuspalveluiden laatua heikentäviä esityksiä.  Hallituksen esitys vanhuspalvelulain muuttamiseksi on osa hallituksen kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämistä koskevaa toimenpideohjelmaa. Sinänsä sääntelyn vähentäminen on ihan perusteltua, jos kysymys on joistakin turhista normeista, mutta heikossa asemassa olevien ihmisten suojaksi tehtyjä säädöksiä ei voi pitää missään mielessä turhina. Erityisen huolestuttavaa on ammattitaitovaatimusten heikennykset.

Tähän asti ns. vanhuspalvelulaissa on ollut listaus erityisasiantuntemuksesta, jota kunnassa on oltava vanhuspalveluissa. Tämän listauksen mukaan erityisasiantuntemusta on oltava ainakin hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, gerontologiseen hoito- ja sosiaalityöhön, geriatriaan, lääkehoitoon, ravitsemukseen, monialaiseen kuntoutukseen sekä suun terveydenhuoltoon. Listauksen poistaminen mahdollistaa hallituksen esityksen mukaan aiempaa paremmin tapauskohtaisen harkinnan siitä, mitä asiantuntemusta kunta hankkii ja käyttää palveluiden järjestämiseen ja palvelutarpeen arviointiin.

Muistiliiton puheenjohtajana ja jatkuvasti hoidon laatua koskevia tutkimuksia seuratessani, voin sanoa, että kunnissa ei aina ole riittäviä valmiuksia tehdä tätä tapauskohtaista harkintaa ikäihmisten hoidon tarpeet huomioiden. Esimerkiksi muistisairaiden hoitojärjestelyt ovat hyvin kuntakohtaisia ja hoitoketjut katkeavat liian usein.

Monissa tutkimuksissa on tullut esille suuria puutteita esimerkiksi ravitsemuksen hoidossa, lääkehoidossa, suuhygieniassa ja kuntoutuksessa. Näiden asioiden huonosti hoitaminen nopeuttaa muistisairauden etenemistä ja lisää avun tarvetta ja heikentää kotona asumisen mahdollisuuksia. Muistisairaalla esimerkiksi hoitamaton virtsatietulehdus tai huono ravitsemustila voi romahduttaa kunnon. Väärä lääkitys voi viedä kävelykyvyn ja tehdä muistisairaasta vuodepotilaan. Näiden asioiden huomaamiseen tarvitaan ammattitaitoa ja osaamista.

Nyt kun laki ei enää vaadi kunnilta erityisosaamista, niin on riski, että joissakin kunnissa ja alueilla hoidon laatu heikkenee ja ihmiset joutuvat eriarvoiseen asemaan. Myös yhteiskunnan kustannukset tulevat todennäköisesti kasvamaan, sillä mikään ei ole niin kallista kuin ennaltaehkäisyn, oikea-aikaisen hoidon ja kuntoutuksen laiminlyöminen. Muistisairaiden kohdalla tämä johtaa sairauden prosessin nopeutumiseen ja siitä johtuvaan liian varhaiseen toimintakyvyn heikentymiseen, avun tarpeen lisääntymiseen ja jopa vuodepotilaaksi joutumiseen.

Muistisairaan kokonaishoidon varmistaminen edellyttää laaja-alaista osaamista ja ammattitaitoa.

Merja Mäkisalo-Ropponen

kansaedustaja (sd)