Merjan kuulumiset isolta mäeltä

Ajankohtaista, Yleinen 13:42

Lapset ovat arvokkain aarteemme!

 

 

Hallitus on useaan kertaan todennut joutuvansa tekemään säästöjä, jotta seuraaville sukupolville ei jää velkaa. Olen samaa mieltä sopeutusten tarpeellisuudesta, mutta en siitä, kenen toimeentulosta säästöt otetaan. Nykyisen hallituksen aikana rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Lapset ovat monella tavalla joutuneet hallituksen säästöjen kohteeksi. Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt ja Suomessa onkin tällä hetkellä yli 100 000 köyhyydessä elävää lasta. Lapsen elämässä köyhyys ei ole vain vähävaraisuutta – se on ulkopuolisuutta ja herkästi periytyvää huono-osaisuuden kierrettä. Köyhyyden kokemuksilla on vahingolliset vaikutukset lapsen tunne-elämän kehitykselle ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden puutteen ja leimautumiseen pelon takia. Selvitysten mukaan köyhien perheiden lapsia esimerkiksi kiusataan koulussa enemmän kuin muita.

Suurin lapsiperheköyhyyttä aiheuttava tekijä on vanhempien työttömyys. Työkyvyttömyys, pienituloisuus ja sosiaalietuuksien ostovoiman jälkeenjääneisyys lisäävät selvästi köyhyysriskiä. Vaikka köyhyys koskettaa useimmiten yksinhuoltajaperheitä, elää Suomessa köyhyyskuilun reunalla entistä enemmän kahden vanhemman monilapsisia perheitä. Edes työssäkäynti ei turvaa köyhyydeltä, sillä Suomessa on tällä hetkellä yli 500 000 köyhyysrajan alla elävää työssäkäyvää ihmistä. Lapsiperheköyhyyttä on niissäkin perheissä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä, mutta työ on pirstaleista, osa-aikaista tai keikkatyöluonteista.

Hallitus on viimein tehnyt lapsiperheiden aseman parantamiseksi joitakin toimia: lapsilisän yksinhuoltajakorotusta nostetaan viidellä eurolla kuukaudessa ja varhaiskasvatuksen maksuja alennetaan. Nämä ratkaisut ovat tärkeitä ja oikeansuuntaisia, mutta niillä ei kuitenkaan saada korjattua käynnissä olevaa ja koko ajan kasvavaa lasten eriarvoistumiskehitystä. Monet hallituksen päätökset toimivat nimittäin toiseen suuntaan: Verotuksen lapsivähennys poistuu. Jo aiemmin on lapsilisät irrotettu indeksistä ja tasoa leikattu ja moniin lapsiperheisiin vaikuttavat kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien on annettu laskea ja niitä on leikattu. Lisäksi oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen on rajattu vanhemman työmarkkina-aseman perusteella niin, ettei työttömien lapsilla ole samoja oikeuksia kuin työssäkäyvien. Kerhotoiminnan maksut on kaksinkertaistaneet ja ryhmäkokoja on kasvatettu. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus on erityisen huono päätös, sillä se tarkoittaa sitä, ettei yhdenvertainen varhaiskasvatuskaan enää suojaa lasta köyhyyden vaikutuksilta ja edistä yhdenvertaisuutta. Ryhmäkokojen kasvaminen on aiheuttanut levottomuuden lisääntymistä päiväkodeissa ja sitä, ettei varhaiskasvatuksessa ole enää riittävästi mahdollisuutta yksilölliseen tukeen ja apuun tai sylissä pitämiseen. Varhaiskasvatuksen laatu on heikentynyt, joka on osasyynä siihen, että äidit haluavat hoitaa lapsiaan kotona kotihoidontuen turvin. Jatkuvasti vaihtuvaan, ylisuureen ryhmään ei tunnu hyvältä viedä omaa lastaan, vaikka varhaiskasvattajien ammattitaito ja osaaminen olisivat kuinka korkealla tasolla tahansa. Toivottavasti kunnissa osataan tehdä lasten kannalta viisaita päätöksiä ja puretaan mahdollisia aiemmin tehtyjä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksia ja ryhmäkokojen kasvattamista koskevia päätöksiä. SDP:n vaihtoehtobudjetissa esitetään näiden huonojen päätösten perumista. Pidemmällä tähtäyksellä tavoitteena tulee olla ilmainen varhaiskasvatus.

Hallitus on moneen otteeseen luvannut tehdä lapsivaikutusten arviointia, mutta edelleen kokonaisvaltainen lapsivaikutusten arviointi puuttuu. Sitä tarvitaan, jotta voidaan todeta, miten muutokset kohdistuvat suoraan tai välillisesti lapsiperheiden arkeen, taloudelliseen tilanteeseen, palvelujen saatavuuteen ja tavoitettavuuteen.

 

Merja Mäkisalo-Ropponen