Jäsenviesti kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen

Ajankohtaista

Miten vastataan ikääntyneiden ja muistisairaiden määrän kasvuun

Hyvät toverit, haluan tuoda tässä kirjeessä terveisiä Muistiliitosta. Tiedämme kaikki, että kansakuntamme ikääntyy ja se tarkoittaa myös muistisairauksien määrän lisääntymistä. Tällä hetkellä Suomessa on noin 200 000 muistisairasta henkilöä. Jos jokaisella heistä ajatellaan olevan kaksi läheistä ihmistä, muistisairaudet koskettavat jo 600 000 ihmistä.

Kysymys ei siis ole mistään pienestä marginaaliryhmästä.  Ennusteita katsoessa olisin paljon huolestuneempi, ellen tietäisi, että uusimpien tutkimustietojen mukaan muistisairauksia voidaan ennaltaehkäistä ja sairauksien etenemistä hidastaa. Näissä asioissa aivoterveyden edistäminen on keskeinen asia. Muistiliiton tavoite muistiystävällisestä yhteiskunnasta edellyttää vaikuttamista asenteisiin ja myös yleisen tiedon lisäämistä muistisairauksien ennaltaehkäisystä sekä hoidon ja kuntoutuksen mahdollisuuksista. 

Muistisairaiden ja heidän läheistensä ihmisoikeuksien varmistamisessa on edelleen paljon työtä ja nyt tärkeä tehtävä on vaikuttaa valmisteilla olevaan vammaispalvelulakiin. Muistisairaudet ovat vammaissairauksia ja esimerkiksi oikeusasiamies viimeisimmässä kertomuksessaan selkeästi korosti, että muistisairaudet kuuluvat YK:n vammaissopimuksen piiriin. Tämä tarkoittaa, että myös muistisairaille kuuluvat esimerkiksi vammaispalvelulain mukaiset henkilökohtaisen tuen palvelut ja kuljetuspalvelut. Tiedän, että eri puolilla Suomea on tässä hyvin erilaisia käytäntöjä eli yhdenvertaisuus ei tältä osin toteudu.

Sote-uudistus ei paranna palveluita, ellei myös toimintakulttuureita saada muuttumaan

Ennaltaehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen nykyisiä toimintamalleja on syytä kyseenalaistaa. Erityisesti kotihoito kaipaa uudenlaista ajattelua. Tällä hetkellä muistisairaat usein laitostetaan omaan kotiinsa. He eivät pääse ulkoilemaan, hoitamaan asioitaan tai harrastamaan. Tarvitsemme kotihoitoon kulttuuri-, kauppa- ja ulkoilukavereita. Tämäkin on mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuskysymys. Osittain tähän voi ratkaisuna olla yhteistyö järjestöjen kanssa sekä kiertävien perhehoitajien lisääminen.

Vielä enemmän vanhanaikaista ajattelua on ympärivuorokautisessa hoidossa ja hoivassa – joskin sieltä voi löytää myös paljon uusia, innovatiivisia toimintatapoja. Perhehoito ei ole uusi innovaatio, mutta ikäihmisten perhehoito on melko uusi asia. Olen vahvasti sitä mieltä, että perhehoito on monelle muistisairaalle paras mahdollinen hoito- ja asumispaikka – oikea yhteisökoti.


Perinteinen hoito- ja hoivakulttuuri laitostaa sekä muistisairaat että hoitajat. Laitoskulttuurissa ei ole sijaa muistisairaan yksilöllisen elämäntarinan toteutumiselle eikä myöskään hoitajien yksilöllisten vahvuuksien ja osaamisalueiden esiin tulolle. Esimerkiksi kulttuuri- ja taidelähtöiset menetelmät, Green Care eli vihervoima sekä kinestetiikka ovat menetelmiä, joiden avulla sekä työntekijät että muistisairaat saavat iloa ja voimaa elämäänsä. 

Aivoterveyden edistämisessä ja muistisairauksien hoidon kehittämisessä muistiyhdistykset ovat asiantuntijoita. Toivon, että me sosialidemokraatit pidämme huolta siitä, että kunnat tekevät yhteistyötä järjestöjen kanssa. Esimerkiksi muistisairaiden ja heidän omaistensa saamia palveluita ei pidä kehittää kuulematta muistiyhdistysten näkökulmia. Myös Eduskunnassa käsittelyssä olevassa sote-lakiesityksessä korostetaan kolmannen sektorin ja järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä. Ilman järjestöjä sosiaali- ja terveystoimi ei pysty tulevaisuuden haasteisiin vastaamaan.


Muistisairaudet eivät ole vain ikääntyneiden sairauksia

Työikäisiä eli alle 65-vuotiaita muistisairaita ihmisiä on Suomessa noin 7 000. Työikäisenä sairastunut läheisineen tarvitsee erilaista tukea ja erilaisia palveluita kuin ikääntyneenä sairastunut. 

Työterveyshuollolla – mutta myös perusterveydenhuollolla on keskeinen rooli työikäisen muistisairauden tunnistamisessa ja osaamista niistä tulee lisätä. Usein muistisairauden oireet sekoitetaan virheellisesti esimerkiksi työuupumukseen tai masennukseen ja oikean diagnoosin löytyminen voi kestää vuosia. Kun sairaus tunnistetaan ajoissa, sairastunut voi mahdollisesti jatkaa työntekoa osa-aikaisesti tai työtä muokaten. Tämä edellyttää myös lähijohtajien ja työnantajien tiedon lisäämistä sekä asenteiden muuttumista. 

Työikäisenä muistisairauteen sairastunut läheisineen tarvitsee elämäntilanteeseen sopivaa tukea. Haasteita tuovat palkkatyöstä luopuminen, sosiaalisen piirin kaventuminen ja sairauden vaikutukset parisuhteeseen. Esimerkiksi sopeutumisvalmennus tai päivätoiminta on usein ikääntyneille suunnattua, mikä ei motivoi työikäisenä sairastunutta osallistumaan. 

Huomio myös nuoriin hoivaajiin

Erityistä huomiota täytyy kiinnittää sairastuneen alaikäisiin lapsiin. Omaishoitajaliitto puhuu nuorista hoiva-asiat eli niistä alaikäisistä lapsista ja nuorista, jotka kantavat vanhemmistaan sellaista vastuuta, joka ei heille kuuluisi. THL:n kouluterveyskyselyn (2019) mukaan erilaisissa hoivatilanteissa eläviä nuoria oli noin 15 % vastaajista, arviolta vähintäänkin 23 000. Heillä koulu-uupumus, masennusoireilu, ahdistuneisuus ja yksinäisyys olivat yleisempiä kuin muilla nuorilla.  

On tärkeää, että lapsille ja nuorille on omia ryhmiä, joissa he saavat tietoa vanhemman sairaudesta sekä voivat jakaa kokemuksiaan ja purkaa tunteitaan vertaisten kanssa. Esimerkiksi Muistiliiton ylläpitämässä suljetussa Facebook-ryhmässä on lähes parisataa nuorta. Nuoret hoivaavat on tunnistettava ja heille tulee tarjota apua ja tukea niin että he eivät jää yksin vaativassa elämäntilanteessa.

Muistetaan muistisairaat myös kuntavaaleissa

Kuntavaalit ovat erittäin hyvä tilaisuus vaikuttaa oikean tiedon jakamisen avulla myös asenteisiin. Kuntien tilanne tulee seuraavina vuosina olemaan tiukka, joten ihmisoikeus näkökulman lisäksi on syytä korostaa, että muistisairauksien ennaltaehkäisy, sairauksien varhainen toteaminen sekä oikea-aikainen hoito ja kuntoutus säästävät kunnan ja yhteiskunnan resursseja. Kysymys on kestävästä kehityksestä. 

Toivon, että me sosialidemokraatit pidämme huolta muistisairaiden ja heidän omaistensa oikeuksista. Kyseessä on iso ryhmä, joka ei useinkaan vaadi oikeuksiaan kovaäänisesti. Siksi Muistiliiton puheenjohtajana halusin tässä kuukausikirjeessä tuoda tämän ison väestöryhmän näkökulmia esille.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Muistiliiton puheenjohtaja