Euroopan Unioni on perustettu puolustamaan eurooppalaisia arvoja ja demokratiaa. Demokratiakaan ei ole täydellinen malli, mutta sen parempaa tapaa hoitaa yhteisiä asioita ei ole keksitty. Demokratia ei ole myöskään itsestäänselvyys, vaan sitä pitää vaalia ja sitä uhkaavista tekijöistä pitää keskustella. Ilmiöiden syiden perusteellinen tunteminen on ainoa mahdollisuus pyrkiä korjaamaan epäkohtia rationaalisin ja demokraattista järjestelmää kunnioittavin keinoin.

Elämme aikaa, joissa demokratiaa vastaustavia tahoja ja ajatussuuntauksia on paljon liikkeellä. Jopa vahvoissa ja vauraissa demokratioissa on tapahtunut vallan keskittymistä, eikä haikailu valistuneen itsevaltiuden suuntaan enää ole harvinaista.

Vallan keskittyminen ja siihen liittyvä totalitarismi etenee salakavalasti. Kyse ei ole vain valtiollisen demokratian ongelmista, vaan laajemmasta ilmiöstä, joka tulee retoriikassa näkyviin kuvitellun ainoan oikean ratkaisun jääräpäisenä ajamisena, yleisen edun taakse verhoutuneena politiikan tekemisenä ja vastustajien halveksimisena.  Euroopassa Unkarin tilanne on ollut huolestuttava jo pitkään ja viime päivinä olemme lukeneet myös Italian heikentyneestä lehdistönvapaustilanteesta. Muitakin esimerkkejä on!

Onneksi suomalainen demokraattinen oikeusvaltio on edelleen vahva ja elinvoimainen. Kuitenkin eriarvoistuminen ja erilaisten sosiaalisten ja tiedollisten jakolinjojen syveneminen ovat suuria riskitekijöitä. Eriarvoistuminen näkyy myös äänestysaktiivisuudessa. Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa ylimpään tuloviidennekseen kuuluneista äänesti 85,1 % ja alimmassa tuloviidenneksessä äänestysaktiivisuus oli 58,4 %. Valitettavasti kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa yhteiskuntaan jakaa ihmisiä huolestuttavalla tavalla.

Köyhyydestä ja eriarvoisuudesta johtuva jatkuva huolen kantaminen vie voimia ja vähitellen johtaa systeemiluottamuksen rapautumiseen eli kokemukseen siitä, ettei yhteiskunnan apuun ja tukeen voi enää luottaa. Tämä katkeroittaa ihmisen ja sama katkeruus voi muodostua ylisukupolviseksi ilmiöksi. Tämä on tärkeimpiä ääriajattelua synnyttäviä tekijöitä ja siksi riski on tunnistettava sekä Suomessa että Euroopassa. Liian moni kokee jääneensä ulkopuoliseksi. Meidän on pystyttävä parempaan, jotta demokratia säilyy.

Oppiva vuorovaikutus on demokratian ydintä

Demokraattisen oikeusvaltion ytimeen liittyy erilaisuuden kunnioittaminen eri muodoissaan. Kansakunnan yhtenäisyys syntyy parhaiten erilaisuuden, erilaisten eettisten ja muiden arvojen kunnioittamisen kautta. Nimenomaan se mittaa ja osoittaa valtion voimaa ja legimiteettiä.

Poliittisessa keskustelussa tulee pyrkiä enemmän analyyttisiin ja pohtiviin puheenvuoroihin, helppojen, yksioikoisten ja yksinkertaisten selitysten sijaan. Esimerkiksi syyllisten tai syyllisen löytämisen tai yksikertaisten tulkintojen sijaan – esimerkiksi yhteiskunnan tai Euroopan ongelmat johtuvat maahanmuuttajista tai pakolaisista – tulisi pohtia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia taustasyitä ja vaikutuksia. Juurisyitä edellä mainittuun pakolaisuuden lisääntymiseen etsiessä tulemme väkisinkin ilmaston lämpenemiseen.

Ihmisiä lähtee liikkeelle, jos elinolosuhteen ilmastonlämpenemisen takia tulevat elinkelvottomiksi. Tällä hetkellä viidennes maapallon väestöstä asuu alueilla, joissa on vakava vesipula. Jos ei ole vettä, ei ole mahdollisuuksia elää. Se pakottaa lähtemään. On järjenvastaista vastustaa sekä ilmaston lämpenemistä hillitseviä toimia ja kehitysapua, jos halutaan vähentää pakolaisuutta.

Eri mieltä saa ja pitää olla, kriittisyys ja kyseenalaistaminen kuuluvat demokratiaan. Vapaan keskustelun kautta ihmiset voivat oppia toinen toisiltaan. Sananvapautta rajoittaa vain se, että ilmaistut mielipiteet ja näkemykset eivät saa tarkoituksellisesti johtaa harhaan eivätkä vahingoittaa toisia. Sananvapaus voi toteutua vain silloin, kun ihmiset harkitsevat sanojaan ja pidättäytyvät tarkoituksellisesti loukkaamasta toisia. Suvaitsevaisuus mahdollistaa tasa-arvoisen yhteistoiminnan ja keskustelun eri tavoin ajattelevien kanssa. Somessa nämä periaatteet unohtuvat vielä useammin kuin kohtaamisissa. Somessa leviävät valeuutiset ja toisia ihmisiä tarkoituksellisesti loukkaava viestintä.

Olen käynyt tämän talven aikana Aurinkorannikon suomalaisen koulun peruskoulun yhdeksäsluokkalaisille ja lukiolaisille opettamassa yhteiskuntaoppia ja samalla on keskusteltu demokraattisesta, oppivasta dialogista. Nuoret reagoivat melko spontaanisti luennollani, että ei taida kansanedustajat osata tätä taitoa. Nuoret ihmettelevät, miten huonosti kansanedustajat käyttäytyvät. Keskustelin nuorten kanssa myös äänestämisen tärkeydestä ja heidän halukkuudestaan äänestää. Tutkimusten mukaan 18 -24 vuotiaiden äänestysaktiivisuus on todella alhainen. Keskustelussa nuoret kertoivat samoja asioita, mitä viimeisimmissä tutkimuksissa on tullut esille: He epäilivät, ettei äänestämisellä ole merkitystä ja toisaalta he sanoivat, etteivät tiedä asioista tarpeeksi kyetäkseen tekemään äänestyspäätöksiä. Molemmat esille nousseet seikat on huomioitava myös koulujen opetuksessa.

Olen itse toiminut yhdeksän vuotta Miina Sillanpään säätiön hallituksessa, viimeiset vuodet hallituksen puheenjohtajana. Miina toimi kansanedustajana 37 vuotta ja hän oli myös Suomen ensimmäinen naisministeri sekä todella tulevaisuusviisas henkilö. Miina sopii myös demokraattisen dialogin esikuvaksi. Hän haki aina sovintoa yli puoluerajojen ja yli yhteiskuntaluokkien. Jos Miina eläisi, hän varmasti surisi nykyistä yhteiskunnallisen keskustelun tasoa ja ihmettelisi, miten yhteiskunnallinen luottamus on näin suuresti horjumassa ja mihin on kadonnut suvaitsevaisuus ja sivistynyt keskustelu? Hän toteaisi Pystymme parempaan!

Yhteiskunnan ja demokratian tulevaisuus riippuu meistä kaikista ja siitä, miten pidämme kiinni demokraattisista arvoista ja sitoudumme rakentamaan oikeudenmukaisempaa ja osallistavampaa yhteiskuntaa ja Eurooppaa. EU-vaalit ovat nyt erittäin tärkeät ja toivottavasti demokratiaa ja oikeusvaltioita puolustavat tahot voittavat vaalit. Suomella ja Euroopalla ei ole varaa äärioikeiston valtaan nousuun, sillä he tuhoavat nopeasti sitä arvoperustaa, jolle Eurooppa on rakennettu.

Tutkimustietoon perustuva päätöksenteko tavoitteena

Vielä muutama sana tieteestä, tutkimuksesta ja politiikasta. Tiede ei voi eikä saa olla päätöksentekijöiden talutusnuorassa, vaan tutkimuksen piirissä tulee voida etsiä totuutta ja uutta tietoa nimenomaan tieteen omista lähtökohdista käsin. Valitettavasti viime vuosina on ollut käynnissä voimakas tieteen, tutkimuksen ja tieteellisen sivistyksen vastainen kampanja. Olisi tärkeä tiedostaa, missä mennään ja millaisiin yhteiskunnallisiin ja ideologisiin konteksteihin tällainen politiikka on historiassa liittynyt. Itse havahduin erityisen voimakkaasti Sipilän hallituskaudella tähän ilmiöön, kun hän pääministerinä puhui kaiken maailman dosenteista. Tämän jälkeen saman tyyppisiä lausahduksia on kuulunut erityisesti perussuomalaisten suunnalta.

Se, miten valtaa käytetään päätöksenteossa eri sektoreilla, on sidoksissa siihen, millaisen tiedon ja muun aineiston varassa päätöksiä tehdään. Siksi asiantuntijoiden rooli päätöksenteon eri vaiheissa on erittäin suuri. Jo useiden vuosian ajan valtionhallinnon asiantuntijat ovat kantaneet huolta lainvalmistelun tason heikkenemisestä. Tutkimustiedon ja komiteatyöskentelyn tilalle ovat tulleet konsultit ja lobbarit. Viime kaudella Eduskunnan Tarkastusvaliokunta teki asiasta selvityksen ja antoi selkeitä suosituksia asiantilan korjaamiseksi, mutta nykyinen hallitus ei ole niistä kiinnostunut. Erityisen selkeästi tämä on näkynyt hallituksen tekemissä työelämää ja sosiaaliturvaa heikentävissä ehdotuksissa päätöksissä. Kunnolliset vaikutusarvioinnit on laiminlyöty ja asiantuntijalausuntoja väheksytään julkisesti. Ideologia ohjaa päätöksenteko – ei tutkittu tieto. Tässäkin meidän pitää pystyä parempaan.

Tutkijoiden tehtävä on vyöryttää päätöksentekijöille tiivistetysti uusimman tutkimustiedon koko kirjo siinäkin tapauksessa, että selviä ja yhdensuuntaisia tuloksia ei ole tarjolla. Nimenomaan kriittisen, korkeimmat mitat täyttävän akateemisen tutkimuksen painoarvoa päätöksenteossa tulisi vahvistaa sekä Suomessa että EU:ssa.

Jos äärioikeisto voittaa vaalit, pelkään tutkitun tiedon joutuvan ideologisten tavoitteiden talutusnuoraan. Se olisi todella vaarallinen kehityskulku.

Vielä Itä-Suomen tilanteesta

Itä-Suomi tarvitsee edustajia EU-parlamenttiin. Suomen ja Euroopan turvallisuuden kannalta on tärkeää pitää koko Itä-Suomi elinvoimaisena ja asuttuna. Nykyinen hallitus on unohtanut tämän ainakin Pohjois-Karjalan osalta. EU:n parlamentissa Itä-Suomen erityistarpeiden esille tuomiseen tarvitaan osaavia edustajia ja tänään meillä on täällä kaksi erinomaista ehdokasta: Emilia ja Tanja

Merja Mäkisalo-Ropponen
Pohjois-Karjalan aluevaltuuston puheenjohtaja