Mäkisalo-Ropponen: Ohjaako tutkittu tieto päätöksentekoa?

Ajankohtaista, Yleinen 14:47

Merja Mäkisalo-Ropponen

Ennen kansaedustajan työtäni puhuin ja koulutin paljon näyttöön perustuvasta sosiaali- ja terveydenhuollosta ja erityisesti näyttöön perustuvasta hoitotyöstä. Mielestäni yhteiskunnassamme ei ole varaa sellaiseen terveydenhuoltoon, joka perustuu pelkästään mutuiluun tai ”meillä on aina tehty näin” toimintaan. Yksilön ja yhteiskunnan etu on, että toiminnan taustalla on riittävä näyttö.

Näyttöä on muutakin kuin tutkimusnäyttö, vaikka se on keskeinen näytön muoto. Kaikesta ei ole tutkimustietoa tai asia voi olla sellainen, ettei tutkimusta voida esimerkiksi eettisistä syistä toteuttaa. Siksi esimerkiksi asiantuntijoiden konsensus, pilotointien (ja niihin liittyvän tutkimuksen) kautta saatu tieto ja joskus riittävän laaja-alaiseen monitoimija-keskusteluun perustuva tieto ovat myös näytön muotoja.

Oman taustani johdosta oletin, että lainsäädäntötyökin pohjautuu mahdollisimman paljon näyttöön eli itse puhun näyttöön perustuvasta päätöksenteosta. Jo ensimmäisellä kaudella huomasin, ettei asia ole aina näin. Tilanne on mennyt Sipilän hallituksen aikana entistä huonompaan suuntaan. Tutkimustietoa ja asiantuntijoiden mielipiteitä jopa vähätellään. Lakiesitysten taustaselvityksiä lukiessa huomaa, ettei aina ole huomioitu esimerkiksi erilaisten selvitysten luotettavuustekijöitä. Lakiesitysten perusteluissa saatetaan kertoa tutkimustuloksia, mutta niillä ei ole mitään vaikutusta esitykseen – ne ikään kuin ohitetaan.

Lainsäädännön arviointineuvostokin on puuttunut siihen, että vaikutusten arvioinnit ovat puutteellisia, kustannusvaikutusarviointeja ei tehdä eikä vaihtoehtoiskustannuksia lasketa. Lisäksi oikeuskansleri on kiinnittänyt huomiota lainsäädännön laadun puutteisiin. Ministeriöissä kiire ja kenties vääränlainen poliittinen ohjaus ovat tunnistettuja ongelmia. Valtiosihteeri, kansliapäällikkö Martti Hetemäen tuulesta temmattu esitys soten oletetuista säästöistä oli karmea esimerkki siitä, miten ministeriöissä selitetään poliittisia päätöksiä ”muka” faktatiedoilla.

Hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistushanke on hyvä esimerkki siitä, mitä seuraa, kun suurta muutosta lähdetään tekemään ilman, että lainsäädäntötyö kytketään tutkimukseen ja näyttöön. Meillä ei ole minkäänlaista tutkimustietoa, joka tukisi hallituksen ”lehmänkauppamallia”. Asiantuntijat toisensa perään ovat sen ongelman tuoneet esille. Tästä huolimatta hallitus on ajanut malliaan kuin käärmettä pyssyyn. Vähintä, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä, olisi suunnitella vaiheittainen muutos, samalla tavalla kuin tehtiin aikanaan peruskoulu-uudistuksessa.

Nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, ettei kukaan osaa ennustaa, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ja maakuntauudistukselle tulee käymään. Se on ainakin selvää, ettei maakuntavaaleja voi pitää lokakuussa. Toivottavasti hallitus on nyt lopultakin ymmärtänyt, että kiire näin suuressa asiassa on koko yhteiskunnan kannalta vaarallista.

 

Merja Mäkisalo-Ropponen