Merjan kuulumiset isolta mäeltä

Ajankohtaista, Yleinen 09:17

Merja Mäkisalo-Ropponen

Hyvinvointitalous on kestävää kehitystä ja tulevaisuusinvestointi

 

Sipilän hallitus on korostanut politiikkajohdonmukaisuutta muun muassa kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa toimeenpantaessa. Politiikkajohdonmukaisuus tarkoittaa tässä yhteydessä kestävän kehityksen huomioimista kaikessa päätöksenteossa ja lakiesitysten arviointikriteereissä. Näin ei ole tapahtunut.

Politiikkajohdonmukaisuus tarkoittaisi myös sitä, että kestävä kehitys olisi talousarvion perustana. Jos ja kun kestävään kehitykseen kuuluu myös hyvinvointitalous, se ei näy talousarviossa. Hyvinvointitalouden huomioon ottaminen tarkoittaisi muun muassa sitä, että bruttokansantuotteen lisäksi julkista taloutta arvioidaan ja suunnitellaan hyvinvointimittareita hyödyntäen. Tämä on tulevaisuuden tapa tehdä päätöksiä.

Valtionvarainministeriön vastaus tulevaisuusvaliokunnan ehdotukseen uusista mittareista oli, että bruttokansantuotteen laskeminen on riittävä mittari eikä hyvinvoinnin mittaaminen kuulu valtiovarainministeriölle. Valtiovarainministeriön kanta on tuulahdus menneisyydestä.

Kenties tämä rajoittunut näkökulma estää uudistamasta politiikkaa siihen suuntaan, että talousarvioon saataisiin kaikkien ministeriöiden eriarvoistumista vähentäviä toimenpiteitä. Pelkkä lyhyen ajanjakson tulojen ja menojen tarkastelu estää katsomasta tulevaisuuteen ja arvioimasta vaihtoehtoiskustannuksia eli sitä, mitä kuluja tai säästöjä tehdyt päätökset tulevaisuudessa aiheuttavat. Tämän takia esimerkiksi 1990-luvun laman aikaisia säästöjä maksettiin yhteiskunnassamme vielä vuosikymmenienkin kuluttua. Tänä päivänä tiedämme, että vuonna 1987 syntyneistä noin viidesosa on kärsinyt psyykkisistä ongelmista. On päivänselvää, että mikäli 1990-luvun päättäjät olisivat tienneet tämän, päätökset olisivat olleet erilaisia.

Nyt tehtyjen koulutussäästöjen seuraukset voivat aiheuttaa huomattavia kuluja ja kasvun hidastumista tulevaisuudessa. Nykyinen budjettikäytäntö johtaa siihen, että päätöksenteossa talous ja hyvinvointi kulkevat omia latujaan, kun ne pitäisi saada kulkemaan rinta rinnan, aivan kuten Agenda 2030:n toimintaohjelmassa sanotaan. Tulevaisuusvaliokunta on esittänyt, että esimerkiksi aidon kehityksen mittarin GPI:n avulla voitaisiin vahvistaa talousarvion kytkentää kestävään kehitykseen ja hyvinvointiin. GPI:n lisäksi on muitakin testattuja mittareita. Tarkka taloudenpito ei onnistu tulevaisuudessa pelkkää bruttokansantuotetta tuijottamalla. Valtiovarainministeriössä tätä ei ole vielä ymmärretty. Nyt olisi oikea aika ottaa GPI käyttöön osaksi talousarvion valmistelua.

Hyvinvointitalouden ja olemassa olevien hyvinvointimittareiden käytön avulla voisimme paremmin hallita tämän vuoden talousarviossakin olevaa ongelmaa: Sipilän hallitus teki omasta mielestään hyviä yksittäisiä päätöksiä esimerkiksi lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi, mutta kokonaisvaikutukset ovat miinusmerkkisiä. Esitysten yhteisvaikutuksia tai vaihtoehtoiskustannuksia ei ole arvioitu eikä laskettu. Tämä on vahingollista ja hölmöä – varsinkin, kun jo nyt olisi tietotaitoa tehdä päätöksiä kestävämmin ja fiksummin.

Toinen pohtimisen arvoinen, tulevaisuusvaliokunnan ehdottama näkökulma on ilmiöpohjaisen budjetoinnin käyttöönotto. Ilmiöpohjainen budjetointi tarkoittaa tietyn asian budjetointia hallinnon rajat ylittäen. Tämä mahdollistaa monimutkaisten ja useita ministeriöitä koskevien ilmiöiden kokonaisvaltaisen käsittelyn talousarviossa. Sitä voitaisiin kokeilla ja pilotoida seuraavaa talousarviota laadittaessa ottamalla käyttöön ilmiömomentti, jolla rahoitettaisiin esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien työelämävalmiuksien parantamiseen tähtäävät toimenpiteet. Pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä tämänkaltaisella kokonaisvaltaisella lähestymistavalla saataisiin kenties parempia tuloksia kuin hallituksen nyt käyttämällä ”aktiivimallilla”.

 

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kansanedustaja (sd), Joensuu

Tulevaisuusvaliokunnan vpj.