Vappupuheet 1.5.2023

Merja Mäkisalo-Ropponen, Lieksa ja Nurmes

Oikein hyvää vappua hyvät ystävät ja toverit

Käytän tämän puheenvuoron ensisijaisesti Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtajana, mutta linkitän aiheen Vapun tärkeisiin teemoihin eli koulutukseen ja työhön.

Kun perussuomalaiset ja kokoomus nyt todennäköisesti muodostavat seuraavan hallituksen, niin pahoin pelkään, että koulutuksen, työelämän ja myös sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksissä otamme askeleita taaksepäin. Toivon, ettei niin käy, mutta jos kokoomus toteuttaa lupaamansa säästöt liian nopealla aikataululla, se automaattisesti tarkoittaa palvelujen heikentymistä.

Ensin pari sanaa koulutuksesta:

Viime hallituskaudella SDP:n johdolla peruttiin edellisen porvarihallituksen tekemät koulutusleikkaukset, suunnattiin lisää rahoitusta kaikille koulutusasteille ja pidennettiin oppivelvollisuutta, toisin sanoen toteutettiin Työväenliikkeen pitkäaikainen unelma. Keskeisiä tavoitteita olivat koulutus- ja osaamistason nostaminen kaikilla koulutusasteilla, oppimiserojen kaventaminen ja koulutuksellisen tasa-arvon lisääminen. Toivon, ettei tuleva hallitus tee heikennyksiä koulutukseen, sillä Suomi menestyy vain osaamisella. Leikkaukset koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin heikentäisivät suomalaista kilpailukykyä, lisäisivät eriarvoisuutta ja veisivät pohjaa vauraamman tulevaisuuden rakentamiselta.

Valtiovarainministeriöstä on ehdotettu, että ammatillista koulutusta lyhennettäisiin kolmesta vuodesta kahteen vuoteen jättämällä yleissivistävät aineet vapaaehtoisiksi. Tälle suunnitelmalle Perussuomalaiset ovat näyttäneet vihreää valoa. Ehdotus on pöyristyttävä. Tämä heikentäisi suomalaisten sivistystasoa ja eriarvoistaisi nuoria.

Moni nuori saattaa 15–16-vuotiaana sanoa, ettei tarvitse yleissivistäviä aineita missään, mutta suurin osa ymmärtää pari vuotta myöhemmin niiden merkityksen. On tärkeää edelleen varmistaa, että valmistuipa nuori lukiosta tai ammatillisesta oppilaitoksesta, hänellä on aina oltava samat mahdollisuudet jatkaa opintoja.

Toverit! Sivistys on jokaisen perusoikeus!

Vaikka SDP:n johtama hallitus tekikin koulutuksen kunnianpalautuksen, niin paljon jäi vielä tekemättä. Edelleen eriarvoisuus, oppimiserot ja syrjäytyminen uhkaavat kansalaisten osaamista sekä suomalaisen koulutuksen menestystarinaa. 

SDP:n keskeisiä tulevaisuustavoitteita ovat koulutukseen ja osaamiseen panostaminen. Aktiivista ja pitkäjänteistä työtä suomalaisten osaamisen, sivistyksen ja koulutuksen sekä TKI-toiminnan aseman vahvistamiseksi on jatkettava. Samalla on vahvistettava koulutuksen tasa-arvoa ja rakennettava yhteiskuntaa, jossa jatkuva oppiminen on aidosti mahdollista kaikille. Painopistealueina ovat perustaitojen parantaminen, tulevaisuusvalmiudet ja koulutus- ja osaamistason nostaminen sekä oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvointi, kiusaamisen ehkäisy, segregaation vähentäminen sekä koulutuksen laatu ja tasa-arvo kaikilla koulutusasteilla.

Viimeisten vuosien aikana kohtaamissamme kriiseissä inhimillisen pääoman merkitys on tullut selkeästi esille. Koulutuspolku varhaiskasvatuksesta kaikille koulutusasteille, työelämäkoulutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön varmistaa ihmisten pärjäämisen erilaisissa muutoksissa myös tulevaisuudessa.

Suomi tunnetaan maailmalla maana, joka nousi koulutukseen panostamalla köyhästä maatalousmaasta yhdeksi maailman vakaimpia ja kehittyneimpiä yhteiskuntia. Tästä kehityksestä on pidettävä kiinni ja samalla meidän on tarjottava osaamistamme myös laajempaan käyttöön. Suomen on otettava paikkansa koulutuksen kehittämisen kärkimaana. 

Hyvät toverit

Sitten Vapun toiseen tärkeää teemaan eli työhön

SDP:n tavoitteena on aina ollut paremman sopimusyhteiskunnan rakentaminen. Meille on tärkeää, että työmarkkinoilla myös heikommassa asemassa olevien työntekijöiden oikeudet toteutuvat. 

SDP tavoittelee aidosti osallistavaa ja parempaa työelämää, jossa kaikilla on mahdollisuus tehdä töitä ja tulla työllään toimeen. Maassamme on sekä työvoimapula että työhaluisia työttömiä. Vammaiset ovat esimerkiksi ryhmä, jonka työllisyystilanne on heikompi kuin muiden, vaikka heillä on koulutusta, ammattitaitoa ja motivaatiota. Edelleenkään työnantajat eivät esimerkiksi tiedä, että heillä on mahdollisuus saada tukea kohtuullisten mukautusten tekemiseen, jos he palkkaavat vammaisia henkilöitä. Suomessa jää niin paljon tietoa, taitoa ja osaamista hyödyntämättä asenne-esteellisyyden takia.

Marinin hallituksen aloittamaa kunnianhimoista työelämän kehittämistä tulee jatkaa kohtaanto-ongelman korjaamiseksi ja osaavan työvoiman saamiseksi Suomeen. Maahanmuuttaneilla on oltava mahdollisuudet integroitua osaksi yhteiskuntaamme ja saada mahdollisuudet hyvään elämään täällä. Suomen väestö ja työllisten määrä kasvaa tällä hetkellä ainoastaan maahanmuuton kautta. 

Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan myös sosiaali- ja terveysalan vakavan työvoimapulan korjaamiseen. Suomessa on tällä hetkellä 17 000 sairaanhoitajan vaje. Lähihoitaja puuttuu 8 800 ja sosiaalityöntekijöitä 4 300. Seuraavan 10 vuoden aikana vanhuuseläkkeelle siirtyy pelkästään sairaanhoitajia lähes 13 000. Ilmaan työperäistä maahanmuuttoa emme selviydy, vaikka kuinka lisäsimme opiskelupaikkojen määrää ja parantaisimme alan veto- ja pitovoimaa, sillä nuorten ikäluokkien määrä vähenee samalla kun kansakunta ikääntyy – ja palvelutarpeet kasvavat. 

Palvelutarpeen kasvu johtuu myös siitä, että emme ole panostaneet riittävästi ennaltaehkäisyyn, terveyden- hyvinvoinnin edistämiseen ja kuntoutukseen. Tutkimustenkin mukaan Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa on kaikkein eniten pitkäaikaissairauksia, jotka olisivat ennaltaehkäistävissä. Tässä toiminnassa on muistettava, että hyvinvointialueen rooli kansanterveyden edistämisessä on rajallinen – joskin tärkeä. Hyvinvointialueen, kuntien, järjestöjen, oppilaitosten ja yritysten on opittava aitoa yhdessä tekemistä, jos halutaan aidosti vähentää kansansairauksia ja niistä hyvinvointialueelle aiheutuvaa taloudellista taakkaa. Osaoptimointitilannetta, jossa jokainen taho ajattelee vain omaa etuaan, ei kuntien ja hyvinvointialueen välille saa nyt syntyä. Nyt on kyettävä ajattelemaan koko Pohjois-Karjalaa.

Hyvät kuulijat

Palaan vielä henkilöstövajeeseen.

Toki sosiaali- ja terveysalan veto- ja pitovoimaa on myös parannettava. Esimerkiksi hoitotyöntekijöitä on siirtynyt paljon pois alalta epäinhimillisten työolosuhteiden takia. Sosiaali- ja terveystoimessa yhtenä keskeisenä työvoimapulan syynä on ammatti-identiteetin sekä todellisuuden ja resurssien välinen ristiriita. Moni sote-ammattilainen kokee, ettei työtä voi tehdä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi. Työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota kaikilla aloilla, mutta erityisesti sote-alalla, sillä työvoimapula uhkaa jo hyvinvointialueiden toimintaa ja sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumista. Haluan tässä yhteydessä todeta, että Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella ei kysymys ole siitä, ettemmekö palkkaisi työntekijöitä, kysymys on siitä, ettei työntekijöitä ole. Ikäihmisten hoidossa ja hoivassa sekä tietyillä sosiaalityön toimialueilla, työntekijäpula on erityisen hankala.

Työssä jaksamista voidaan parantaa monin tavoin, esimerkiksi työntekijän mahdollisuudella vaikuttaa omaan työhönsä ja osaamisensa kehittämiseen. Erityisesti hoitotyöntekijät kaipaavat parempia urakehitysmahdollisuuksia. Lisäksi kannustaminen, kiitos ja kehittävä palaute voivat ratkaisevasti parantaa jaksamista työelämässä.

Työuupumuksen torjunta hyödyttää kaikkia, niin työntekijöitä kuin työnantajiakin. Tarvitsemme edelleen lisää tutkimusta, ideoita ja kokeiluja, jotta työelämää voidaan kehittää ja varmistaa, että ihmiset viihtyvät työssään ja kokevat sen merkitykselliseksi. Tulevaisuudessa työtä pitää voida yhä enemmän räätälöidä erilaisille ihmisille sopivaksi. Mielenterveyspalveluiden parantamisen on oltava tulevien vuosien tärkeimpiä asioita, jotta apua saa mahdollisimman nopeasti ja matalalla kynnyksellä.

Kuten edellä totesin, kaikki edellä mainitut työhyvinvoinnin parantamiseen liittyvät asiat ovat tärkeitä kaikilla aloilla, mutta erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Meidän on onnistuttava näissä asioissa Hyvinvointialueilla paremmin kuin Siun sotessa. Hyvinvointialue ei ole Siun soten jatke. Meidän on uskallettava ja osattava uudistua ja katsoa uudistustyössä myös riittävän pitkälle tulevaisuuteen. 

Haluan sanoa hyvin painokkaasti, että emme voi jatkaa samalla tavalla kuin aiemmin. Muutoksia on tehtävä sekä palveluverkkoon että palvelustrategiaan. Toimintatapoja on uudistettava. Mutta hyvät toverit, se ei tarkoita palvelujen huonontamista – Voi tapahtua jopa päinvastoin. Mitä teemme viitenä päivänä viikossa auki olevalla terveysasemalla, jos siellä ei ole työntekijöitä. Tai jos työntekijätilanne on niin haavoittuva, että sairausloman sattuessa joudutaan perumaan aikoja, tai asiakas tulee turhan takia todetakseen, ettei hoitajaa tai lääkäriä olekaan. Olisiko kuitenkin parempi, että voitaisiin varmistaa kahtena tai kolmena päivänä viikossa terveysasemalle työntekijät. Tämä on esimerkki liikkuvista palveluista. Työntekijät liikkuvat suunnitellusti.

Myös digipalveluita on kehitettävä muistaen, että Suomessa on noin miljoona sellaista henkilöä, jotka eivät voi tai pysty käyttämään digitaalisia palveluita. Mutta jos kaikki he, jotka niitä haluavat käyttää, voisivat helposti asioida digitaalisesti, jäisi enemmän aikaa kohdata ja auttaa niitä, joille digipalvelut eivät sovi.

Toivonkin avointa mieltä meille kaikille miettiä erilaisia vaihtoehtoja. Vain rohkeasti uudistamalla voimme varmistaa kaikille pohjoiskarjalaisille laadukkaat sote-palvelut. 

Hyvät toverit

Työväenliike on yhteisenä rintamana voittanut historiansa aikana monia vastoinkäymisiä ja sinnikkäästi edennyt kohti tavoitteita: oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa. Tie ei ole ollut mutkaton ja enteilen porvarihallituksen hidastuttavan ja pysäyttävän hetkellisesti monen tärkeän tavoitteemme toteutumista.

Jos ja kun meille on muodostumassa perusporvarihallitus, meitä sosialidemokraatteja ja koko työväenliikettä tarvitaan puolustamaan yhteisrintamassa erityisesti heikoimmassa ja haavoittuvammassa asemassa olevia kansalaisia. Liian lyhyellä aikajänteellä tehdyt rajut sopeuttamistoimet sattuvat erityisen voimakkaasti heikoimmassa asemassa oleviin. Meidän tehtävämme on puolustaa heitä!

Kaikesta tästä epävarmuudesta huolimatta, vappu on tarkoitettu Työväenliikkeen saavutuksista juhlimiseen ja keväästä iloitsemiseen.

Oikein hyvää vappua meille kaikille!

Tanja Airaksinen, Siilinjärvi

Hyvät ystävät,

hyvää työntekijöiden, opiskelijoiden ja kevään juhlaa! Kiitos kutsusta! On ilo tulla puhumaan tänään teille tänne Siilinjärvelle. Vappu tuntuu aina yhtä juhlalliselta ja merkitykselliseltä.

On juhlavaa nähdä ihmisiä perheen, ystävien ja läheisten kanssa.

Elämme nyt aikaa, jolloin tarvitsemme toinen toisiamme ja yhteisöllisyyttä. Haluaisinkin muistuttaa meitä kaikkia siitä, että ketään ei jätetä yksin, ei tänään, ei huomenna eikä tulevaisuudessa. Huolehditaan toisistamme.

Meidän täytyy myös huolehtia siitä, että elämämme suuntaa ohjaa ensisijaisesti itseisarvo, ei vain aatteet ja ideologia. Tämä koskee kaikkia, myös meitä päättäjiä. On oltava itsestään selvää päätöksiä tehtäessä, että me huolehdimme ja puolustamme tasa-arvoa, vapautta ja solidaarisuutta yhteiskunnassamme.

Kun kuljemme yhdessä tätä matkaa, yhdessä olemme enemmän.

Vielä on jäänyt käsittelemättä isoja kysymyksiä: Kuinka me ratkaisemme terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen, opetuksen, työllisyyden ja turvallisuuden kysymykset. Näistä elämän osa-alueista rakentuu meidän arkemme, jossa me kohtaamme toinen tosiamme.

Kulunut hallituskausi oli poikkeuksellinen. Sdp lupasi muutoksia ja kuluneella hallituskaudella sosiaalidemokraattien johdolla politiikan suunta oli oikea. Me rakensimme yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi, reilummaksi ja inhimillisemmäksi – päätös kerrallaan. Sosialidemokraattinen hallitus teki töitä lujasti kaikkien suomalaisten hyvinvoinnin eteen.  Nyt se tie ystävät uhkaa murentua oikeistolaisessa hallituksessa.

Miten viime hallituskausi meni, mitä saatiin aikaan?

Tässä muutama ote Sdp:n hallituksen saavutuksista:

”Yli miljoonan vähätuloisen ihmisen lääkärikäyntikulut alenivat.

Perhevapaauudistus paransi naisten asemaa ja uudistus kuuluu nyt kaikille vanhemmille perhemuodosta tai sukupuolesta riippumatta.

Aktiivimalli purettiin ja muutos astui voimaan 1.1.2020.

Eduskunta hyväksyi lain Työkanava Oy:sta, jonka tehtävänä on edistää kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien osatyökykyisten työllistymistä. Laki tuli voimaan 1.7.2022.

Laajensimme oppivelvollisuuden toisen asteen koulutukseen, jotta jokainen nuori voi tavoitella unelmiaan.”

Nämä uudistukset ovat osa perusturvaa, työllisyyttä ja koulutukseen panostamista. Lompakon paksuus ei määrittele hoitoon tai koulutukseen pääsyä näiden muutosten ja parannusten myötä. Jokaiselle on taattu yhdenvertainen ja arvokas arkielämä ja unelmien tavoittelu.

Arvoisa juhlaväki

Suomi elää työstä. Kaikenlainen ja kaikki työ ja työn tekeminen on tärkeää ja arvokasta.  Tämä arvostus pitää näkyä palkassa ja työeduissa.

Kun puhumme työelämän hyvinvoinnista ja palaamme aatteemme alkujuurille. Ei pidä unohtaa, että ammattiyhdistysliikkeet ovat työntekijöiden turva sekä työnantajille yhteistyökumppani.

Ammattiyhdistysten vaikutusta suomalaiseen työntekoon pitää nostaa korkeammalle sijalle ja arvostaa etenkin nyt, kun oikeisto-konservatiivit nostavat vahvasti päätään. Nuorille tulee kertoa työelämän pelisäännöistä ja heidän oikeuksistaan työelämässä. On otettavayhdessä vahva ote puolustaaksemme työntekijöitä ja AY-liikkeitä. Kilpailukyky, eli KI-KY:t eivät saa kuulua enää tähän aikaan tai tulevaisuuden työelämään.

Yksi merkittävä ja tärkeä tehtävä on lisäksi noussut esille ja se on työhyvinvoinnin edistäminen.

Meidän täytyy ottaa tavoitteeksi luoda seuraavina vuosina parempi työelämä kaikille. Suomi tarvitsee työelämää, jossa työn vaativuus ja osaaminen kohtaavat ja kaikkea työtä arvostetaan säällisellä palkalla. Parempi työelämä tarkoittaa myös sitä, että työssä jaksaa ja kehittyy, eikä työtaakan alle uuvu.

Toverit,

Kansantaloutta hoidetaan panostamalla työllisyyteen ja koulutukseen kaikilla asteilla. Julkista taloutta ei nosteta leikkaamalla asumistuesta, kurjistamalla tai vähentämällä työttömyysturvaa niiltä, joilla vähiten varallisuutta on. Suomi on aina pärjännyt työn tekemisellä ja noussut talouskriiseistä ja lamasta koulutukseen ja työllisyyteen panostamalla.

Suomalainen koulutus, tutkimus ja kehitys, sekä innovaatiotyö ja niihin panostaminen ovat kansantaloutemme kovin ydin.

Vaikka työllisyysaste nousi ennätystasolle edellisellä hallituskaudella, meillä on kuitenkin vielä paljon tekemistä, että saavuttaisimme myös nuorille ja osa-aikatyökykyisille työtä.

Arvon ystävät,

Sdp:llä tulee olemaan tärkeä ja vaikea tehtävä, puolustaa hyvinvointivaltiota tulevan hallituksen räikeimmiltä ylilyönneiltä, jos jäämme oppositioon.

Emme voi ottaa mitään itsestään selvyytenä, vaan meidän pitää tehdä lujasti töitä tasa-arvon, kansainvälisyyden, suvaitsevaisuuden ja hyvinvoinnin eteen.

Sdp tarjosi hallitustunnusteluissa kysymyksiin vaihtoehtoja, joissa emme halua palata ajassa taaksepäin.

Oikeiston lupaamat leikkaukset julkisiin palveluihin tarkoittavat ammattikoulutuksen ja kaikkien koulutusasteiden heikentymistä, lapsiperheköyhyyden syventymistä ja ahdinkoa pienituloisten eläkeläisten ja opiskelijoiden elämään, mikäli ne miljardileikkaukset toteutetaan.

Meidän on syytä huolestua yksinasuvien ihmisten, yksinasuvien opiskelijoiden ja yksinäisten eläkeläisten toimeentulosta ja kyvystä maksaa vuokra, ja muut pakolliset menot, kuten terveys -ja lääkekulut. Noussut ruuan hinta tekee heidän tilanteestaan entistäkin hankalamman.

Yksinasuvien asumiskulut ovat suhteettoman suuret verrattuna useamman henkilön talouksiin.

Yksinasuvien tilannetta pitää yksinkertaisuudessaan tarkastella laajasti ja sosiaaliturvaa uudistaa ja yksinäisten asemaa parantaa Suomessa. 

Mutta sitten hyvät kuulijat,

lapset ja nuoret tarvitsevat meitä nyt !

Lasten, nuorten ja opiskelijoiden mielenterveysongelmat on otettava vakavasti. Aikaa ei ole yhtään hukattavaksi. Nuorten asiat pitää saada kuntoon, ja koen että tässä tarvitaan meitä kaikkia.

Voimme ottaa tavoitteeksi huolehtia yhdessä lasten ja nuorten yhä syventyneistä kriiseistä.  Ollaan aidosti kiinnostuneita nuoristamme.

Kun kohtaamme kadulla yksinäisen nuoren, tai huonosti voivan itkuisen nuoren, kysytään mitä kuuluu? Se on arvokas ja inhimillinen teko ja osoittaa huolenpitoa ja välittämistä.

Lisääntyneet mielenterveysongelmat vaativat nyt tekoja ja terveydenhuollossa askeleita kohti ennaltaehkäiseviä palveluja.

Meidän aikuisten tehtävä on huolehtia lapsistamme ja nuoristamme. Heissä on tulevaisuus ja he ovat tulevaisuuden työntekijöitämme ja veronmaksajia.

Vihapuheet ja rasismi on kitkettävä keskuudestamme. Meidän on hyväksyttävä humanitäärinen maahanmuutto ja työperäinen maahanmuuttoja ja ottaa avoimesti vastaan turvapaikanhakijat. Tämä ei ole pois isänmaallisuudesta.

Päinvastoin, se kertoo vahvasta isänmaallisuudesta ja vahvasta suomalaisesta identiteetistä, jota ei uhkaa kukaan, eikä mikään. Me voimme oppia paljon hyvää maahanmuuttajista, heidän tavoistaan, kulttuurista, ja historiasta samaan aikaan, kun me jokainen autamme heitä integroitumaan yhteiskuntaamme ja oppimaan suomalaista kulttuuria ja perinteitä.

Usein kärjistyneet ongelmat opettavat meitä kivuliaalla ja ongelmaisella tavalla. Helppoja ratkaisuja ei ole, mutta, meiltä tarvitaan nyt viisautta ja rohkeutta tehdä toisin kuin ennen.

Terveydenhuollon pitää olla kaikkien saatavilla ja riittävän lähellä.

Perheiden varhainen tuki ja avun saanti ajoissa perheen ongelmiin vähentää inhimillistä kärsimystä ja se myös vähentää talouden taakkaa.

Peruskoulu ja toinen aste vaativat panostuksia yhä enemmän nuorten opiskelijoiden oppimisen tukemiseen ja koulutaipaleella jaksamiseen. Erityislapset ja heidän avun tarpeensa on otettava huomioon.

Myös Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden suojelemisessa tarvitaan meitä kaikkia. Meidän täytyy jättää tuleville sukupolville kestävä ilmasto ja tulevaisuus.

Arvoisa juhlaväki,

Vapulla on myös rauhan sanoma. Tämä rauhan sanoma on ajankohtaisempi nyt kuin koskaan. Me emme voi pitää maailmanrauhaa itsestäänselvyytenä. Se ei myöskään saa olla pelote. On tehtävä väsymättömästi työtä rauhan rakentamisen eteen.

Nyt jo toisena vappuna peräkkäin vappupuheissa toistuu vaatimus rauhasta. Ukrainan sota ja sotarikokset on saatava loppumaan.

Me haluamme osoittaa tukemme ja solidaarisuutemme Ukrainaa ja ukrainalaisia kohtaan. Tämä, arvon juhlaväki, on meidän yhteinen asiamme.

Suomi tunnetaan hyvistä kansainvälisistä suhteista ja sopimisen kulttuurista sekä luottamuksesta.

Viestini lopuksi on, että yhdessä jatkaen luottamuksen ja sopimisen tiellä, me voimme saavuttaa meille tärkeitä asioita.

Ajat tulevat olemaan vaikeat, mutta olkaamme kiitollisia siitä mitä meillä nyt on, luottamus toinen toisiimme ja tosistamme huolehtiminen.

Eläköön ihminen, työ, hyvinvointi ja suvaitsevaisuus.

Oikein hyvää vappua teille kaikille!

Emilia Kangaskolkka, Joensuu ja Kontiolahti
Arvoisa juhlayleisö, hyvät ystävät

Hyvää ja onnellista vappua, aurinkoista työväenjuhlaa. 

Miulla on suuri ilo ja kunnia Demarinuorten varapuheenjohtajana pitää vapun juhlapuhe, täällä tänään. Työväen, opiskelijoiden ja kevään juhla kokoaa meidät jälleen yhteen. 

Aurinko paistaa ja se nostattaa suupieliä hymyyn. Päivisin lämpö hellii, jäät lähtevät pian liikkeelle järvistä ja kevät tuntuu rinnassa. 

Mutta paistaako aurinko tänä keväänä, tulevana kesänä ja seuraavina vuosina myös suomalaisessa yhteiskunnassa? Tänä keväänä huomaan usein pohtivan, ehkä huolenkin heräävän suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.

Neljä vuotta sitten Suomessa aloitettiin hyvinvointivaltion korjaustyö. Vaikka kaikkien meidän tietämät ja tuntemat kriisit ovat haastaneet valtionhoitajia, on samalla visiota hyvinvoivasta ja kestävästä Suomesta johdettu ja toteutettu määrätietoisesti. 

Minä muistan lämmöllä neljän vuoden aikana tehtyjä päätöksiä; lapsiin ja nuoriin on panostettu esimerkiksi laajennetun oppivelvollisuuden ja maksuttoman toisen asteen myötä. Työelämää koskevissa kysymyksissä, ehkä merkittävimpänä asiana edellinen hallitus purki epäoikeudenmukaisen aktiivimallin ja toisaalta kunnostautui muun muassa uudistamalla perhevapaat oikeudenmukaisiksi. Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuja on alennettu sekä pienimpiä eläkkeitä ja perusturvaa on korotettu. 

Nämä päätökset nostan vain yksittäisinä esimerkkeinä, muistuksina, tuosta aloitetusta  korjaustyöstä – tai pikemminkin sen alkusoitosta. Meidän mielestämm korjaustyö on vasta alussa, mutta yhteiskunnassa korjaustyö on nyt katkolla – kunnes uusi hallitus ja sen hallitusohjelma tuodaan julki. 

Jos saisin luvan toivoa, lähettäisin oikeistohallituksen neuvotteluihin toiveen jatkaa linjalla, joka vahvistaa tämän maan kasvun peruspilareita pitäen niistä huolta. Leikkausten sijaan se tarkoittaa panostuksia osaamiseen ja panostuksia hyvinvointiin. Lapsiin, nuoriin ja opiskelijoihin on luotava tulevaisuususkoa. Tämän maan rakentaneiden ikäihmisten hyvinvoinnista ja oikeudesta arjen turvaan on pidettävä tiukasti kiinni; lapsenahan jo opetetaan, ettei lupauksia saa rikkoa. Me emme voi rikkoa sitä palvelulupausta, jonka olemme ikääntyville sukupolville antaneet. 

Emme voi myöskään jättää huomiotta sitä pelkoa työntekijöiden puolesta, jonka en missään tapauksessa toivo realisoituvan. Jännittyneenä kysyn, onko sopimusyhteiskunta suuremma uhan alla kuin uskommekaan? Hyvä työelämä perustuu luottamukselle, mutta suunta tällä hetkellä on ikävä kyllä toinen. Mediassa juuri näinä päivänä käydään keskustelua siitä, mitkä toimijat, puolueet tai tavoitteet ovat niitä, joiden prioriteettina on työntekijän aseman parantaminen. 

Ketkä ovat mukana kun yleissitovien työehtosopimusten ja luottamusmiesten asemaa halutaan vahvistaa lailla? Ketkä turvaavat työntekijän asemaa? Ketkä muistavat, että myös työtaisteluoikeus on ihmisoikeus? Ketkä puolustavat ammattiliittojen kanneoikeutta työelämän epäkohtien kitkemiseksi? Kuka väittää työhyvinvointia tutkitusti lisäävän lyhyemmän työpäivän olevan vain utopiaa?  

Hyvä juhlayleisö, 

Vapun historia on koko kansainvälisen työväenliikkeen yhteinen. 1800-luvun loppupuolelta lähtien työväenliike on kokoontunut vaatimaan kulloistenkin tavoitteiden toteuttamista ja toisaalta juhlimaan saavutettuja tavoitteita. Työväenliike on aina – läpi historian – puolustanut heikommasta asemasta ponnistavaa ja siinä työssä liikkeen tehtävä on tänäkin päivänä. Kansainvälisyys, solidaarisuus ja avoin yhteiskunta kuuluvat meidän sanavarastoon – ja sanoina nämä ovat tänäänkin mitä ajankohtaisimpia. 

Hyvät ystävät, 

vuosi sitten vappupuheessani Liperissä puhuin siitä, miten yhteiskuntarauha Euroopassa on mitä ikävimmällä tavalla järkkynyt. Todella toivoin ja uskoin, ettei meidän enää vuosi tuosta päivästä tarvitsisi herätä aamuihin, joina muistaa sotaa Euroopassa. Helmikuussa 2022 alkanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on käynnissä yhä edelleen. 

Euroopassa sota on ollut jotain, joka on tuonut ihmisiä pois leireistään. Pois ehdottomuudesta puolustamaan yhdessä rauhaa ja demokratiaa. Rauhaa ja demokratiaa, joiden hauraus ja epävarmuus on pahimmalla mahdollisella tavalla osoitettu. Uskomme rauhan ja demokratian olevan meille pysyvää, mutta enää emme voi ottaa niitä itsestäänselvyyksinä – niiden puolesta täytyy toimia joka ikinen päivä.

Arvoisa vappuväki, 

hyvinvointivaltion resepti on olemassa oleva. Se perustuu ajatukseen siitä, ettei täällä olla vain oman onnemme seppiä – niin kliseistä kun se onkin, yhdessä olemme valtavan paljon enemmän. Vaikka kaikki muu otettaisiin pois, jää meille lopulta toisemme. Uskomme hyvään ja toisiimme – siihen että saamme nauttia auringonsäteistä jatkossakin. 

Tämän vappupuheeni myötä haluan toivottaa kaikille oikein lämmintä ja aurinkoista vappumieltä. Pidetään toisistamme huolta. Kiitos. 

Timo Suhonen, Joroinen

Arvoisat vapun viettäjät, hyvät kansalaiset!

Vappu on työväen ja solidaarisuuden kansainvälinen juhlapäivä. Juhlasta huolimatta emme voi sulkea silmiämme edessä siintävältä epävarmuudelta Suomessa ja maailmalla.

Suomessa käytiin eduskuntavaalit kuukausi sitten. Kansalaisten enemmistö äänesti oikeistopuolueet voittoon. Kansanvallan tahtoa on luonnollisesti kunnioitettava.

Vaalitulos ei tosin ollut täysin yksiselitteinen. Pääministeripuolue SDP onnistui vaikeasta hallitustaipaleesta huolimatta kasvattamaan kannatustaan. Siitä huolimatta seuraavaa hallitusta ryhdytään kokoamaan oikeistolaisin voimin. Suomi saanee Petteri Orpon hallituksesta oikeistolaisimman hallituksen miesmuistiin.

Ammattiyhdistysliikkeen keskeiset toimintaperiaatteet ovat aina olleet joukkovoima, mutta myös sopiminen. On yksin tulevan hallituksen ohjelmasta kiinni, kumpi näistä periaatteista korostuu tulevina vuosina.

Siksi meidän on syytä muistuttaa Säätytalolle kerääntyviä puolueita, että Suomen historiallinen menestys on perustunut ennen kaikkea luottamukseen. Ei ole sattumaa, että Suomi ja muut Pohjoismaat ovat lähes jokaisen maailman valtioiden onnistumista mittaavien vertailujen kärjessä. On kiinnostavaa huomata, että pelkkä vauraus ei selitä yhteiskuntien menestystä. Keskeisempää on luottamus. Yhteiskunnan sisäinen luottamus ei synny itsestään. Sitä rakennetaan joka ikinen päivä yhteiskunnan jokaisella tasolla. Kansalaisten luottamus toisiinsa ja laajemmin yhteiskuntaan rakentuu niin työehdoista neuvoteltaessa kuin tasa-arvoisista koulutus- ja terveydenhuoltopalveluista huolehdittaessa. Keskeistä on, että jokainen meistä kokee, että myös minusta pidetään huolta.

Vaalien alla puhuttiin paljon julkisesta taloudesta. Julkisen talouden tasapainottaminen oli myös kokoomuksen tärkein vaaliteema. Pitkällä aikavälillä on selvää. ettemme voi elä yli varojemme. Se on tosiasia, jota emme voi kieltää. On kuitenkin hyvä muistaa, että se mistä leikataan, on AINA arvovalinta. Meille on tärkeintä, etteivät leikkaukset kohdistu epäoikeudenmukaisesti. Se on erityisen tärkeää juuri nyt, kun inflaatio ja energiakriisi ovat romahduttaneet palkansaajien ostovoimaa historiallisen nopeasti.

On myös hyvä muistaa, että työllisyyden kasvattaminen on parasta mahdollista talouspolitiikkaa. Jokaisen prosenttiyksikkö työllisyysasteessa tarkoittaa puolta miljardia euroa julkisessa taloudessa. Seuraavan hallituksen tulisikin keskittyä leikkausten sijaan talouden ja työllisyyden kasvuun.

Ammattiyhdistysliikkeen kädenjäljen tulee näkyä hallitusohjelmassa jo siksi, että politiikan merkitys työelämän kehittämiselle on korostunut viime vuosina. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että työnantajapuoli on vähitellen vetäytynyt aiemmin harjoittamastaan yhteistyön linjasta.

Meidän tehtävämme on myös muistuttaa hallituspuolueita niistä lupauksista, joita ne ennen vaaleja tekivät. Meillä kaikilla on yhä tuoreessa muistissa Sipilän hallituskausi ja petetyt lupaukset. Koulutuksesta ei pitänyt leikata. Työntekijän asemaa ei pitänyt heikentää. Tuli silti koulutusleikkaukset ja kiky-sopimus. Tälläkin kertaa on luvattu, että koulutuksesta ei aiota leikata. Valtiovarainministeriön mukaan koulutuksesta ja sosiaali- ja terveydenhuollosta on kuitenkin leikattava, mikäli veroja ei haluta korottaa.

Hyvät kuulijat!

Myös maahanmuutto puhutti ennen vaaleja. Erityisesti perussuomalaiset profiloituivat maahanmuuton vastaisilla teemoilla.

Monet perussuomalaisten maahanmuuttoon liittyvistä huolista ovat aiheellisia, mutta meidän on tehtävä yksi asia täysin selväksi. Suomi tarvitsee lisää työperäistä maahanmuuttoa. Suomessa on vuoteen 2030 mennessä 130 000 työikäistä vähemmän kuin nyt. Ja kehityksen ennustetaan vain jatkuvan. Kysymys ei siis ole tarvitseeko Suomi työperäistä maahanmuuttoa vaan se, että miten sitä voidaan hallita vastuullisella tavalla?

Ulkomailta tulevien työntekijöiden rekrytointi ei saa johtaa työmarkkinoilla jo olevien työntekijöiden työehtojen polkemiseen. Työperäisen maahanmuuton lupaprosessien nopeuttaminen ja työnantajien päätösvallan vahvistaminen ei saa heikentää työehtojen ennakkovalvontaa ja työntekijöiden oikeusturvaa sillä Suomessa on paljon työperäiseen hyväksikäyttöön liittyviä ongelmia. Äärimmäisimmissä tapauksissa työnantajat ovat syyllistyneet jopa ihmiskaupan tuntomerkit täyttäviin väärinkäytöksiin. Olipa kyseessä marjanpoimijat, ruokalähetit tai ulkomailta tulleet ravintolatyöntekijät, kaikille tapauksille yhteistä on ollut se, että haavoittuvassa asemassa olleet työntekijät eivät ole kyenneet puolustamaan oikeuksiaan. Ongelma ei kosketa vain maahanmuuttajia. Monissa tapauksissa hyväksikäytön uhreja ovat nuoret, jotka työskentelevät aloilla, joilla vaihtuvuus on suurta ja järjestäytyminen heikkoa. Tälle toiminnalle on kerta kaikkiaan saatava loppu.

Hyväksikäytön torjuminen edellyttää lisäpanostuksia väärinkäytösten ennaltaehkäisemiseen ja valvontaan. Myös rangaistuksia on kovennettava. Työperäiseen hyväksikäyttöön syyllistyneet työnantajat tulisi myös asettaa liiketoimintakieltoon. Tätä ongelmaa torjutaan vahvasti myös sillä, että ammattiliitoilla on kanneoikeus ja että alipalkkaus kriminalisoidaan. Olen valmis kansanedustajana viemään näitä asioita eteenpäin päätöksenteossa.

Paras tae yhteisille pelisäännöille on se, että Suomessa pidetään jatkossakin kiinni yleissitovista työehtosopimuksista. Samalla yleissitovuuden määritelmää tulee päivittää. Yleissitovaksi työehtosopimukseksi tulisi katsoa se sopimus, jonka piirissä alalla on eniten työntekijöitä ilman prosentuaalista alarajaa. Viime vuosien kehitys esimerkiksi metsäteollisuudessa kohti yrityskohtaisia työehtosopimuksia vain ja ainoastaan nakertaa tätä järjestelmää.

Vaalien alla puhuttiin paljon myös paikallisesta sopimisesta. Myös SAK kannattaa paikallista sopimista. Se on ollut arkipäivää lukuisilla työpaikoilla jo vuosikymmenten ajan. Työlainsäädännössä on noin 50 kohtaa, joista voidaan sopia paikallisesti toisin. Ongelma on, että jokainen ymmärtää koko paikallisen sopimisen käsitteen omalla tavallaan. Ammattiyhdistysliikkeen ja työntekijän näkökulmasta asia on yksinkertainen.  Sopimiseen liittyvät ehtojen ja menettelyiden on oltava tasapuolisia. Työpaikoilla paikallisen sopimisen tasapuolisuus voidaan varmistaa vain vahvistamalla luottamusmiesjärjestelmää. Tulevan hallituksen tulee sitoutua siihen, että työntekijöiden oikeus luottamusmiehen valintaan kirjataan lainsäädäntöön.

Hyvät kuulijat!

Olemme kuulleet toistuvasti esimerkiksi kokoomuslaisten poliitikkojen puheenvuoroja siitä, kuinka ammattiliittojen työtaisteluoikeuksia tulisi kaventaa. Tällaiset esitykset on syytä torjua kategorisesti. Kollektiivinen sopiminen on viime kädessä aina perustunut siihen, että työntekijäpuoli on voinut käyttää lakko-oikeuttaan neuvotteluasemansa parantamiseen. Työtaisteluoikeus on perusoikeus, jota ei tule rajoittaa. Lakko-oikeuteen puuttumista perustellaan usein sillä, että tarkoitus on puuttua vain laittomiin tukilakkoihin tai poliittisiin työtaisteluihin. Tukilakot ovat tosiasiassa keskeinen, joskin harvinainen työtaistelun muoto. Jos heikommin järjestäytyneellä ja pienipalkkaisella alalla neuvottelut hankaloituvat, on vahvempien työntekijäliittojen voitava tukea työtaistelua tukilakoilla.

Myöskään poliittisia työtaisteluita ei ole syytä kieltää. Poliittisia lakkoja ei ole kohdistettu työnantajaa vastaan. Ne ovat oleellinen osa mielipiteen- ja sananvapautta. Niiden rajoittaminen ei kuulu suomalaiseen tai länsimaiseen oikeus- ja demokratiakäsitykseen. Mitä vähemmän työnantajat haluavat asioista työntekijöiden kanssa yhdessä sopia, sitä enemmän työntekijöillä on tarvetta vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.

Hyvät kuulijat!

Viimeisin työmarkkinakierros on saatu päätökseen. Kierros oli jälleen kerran poikkeuksellisen ”vaikea”. Neuvotteluita vaikeutti ennen kaikkea työnantajien kieltäytyminen neuvotteluista, kun kaikissa pöydissä odotettiin niin sanottua pään avausta. Suomalaisilla työmarkkinoilla on vahva sopimisen perinne ja ammattiliittojen tärkein yksittäinen tehtävä tänäkin päivänä on tehdä sopimuksia. Päättynyt työmarkkinakierros osoitti, ettei vaalimaamme sopimisen kulttuuria voi pitää itsestäänselvyytenä.

Kireän tilanteen vuoksi myöskään työtaistelutoimilta ei vältytty. Ammattiyhdistysliike osoitti joukkovoiman tehon ja neuvottelutulos saavutettiin useammassa pöydässä vasta lakon tai lakon uhan alla. Neuvottelutuloksia vauhditettiin myös liittojen kesken sovituilla tukilakoilla.

Oman lisänsä työmarkkinakierrokseen toi nopeasti kiihtynyt inflaatio sekä sitä ruokkinut energiakriisi. Molemmat ovat syöneet suomalaisten ostovoimaa historiallisella tavalla. Nopeasti muuttuneen taloustilanteen vuoksi kierroksella nähtiin poikkeuksellisen suuria prosentti- ja euromääräisiä palkankorotuksia. Siitä huolimatta korotukset eivät kaikkien palkansaajien tapauksessa riitä kattamaan edes elinkustannusten nousua. Tässäkin tilanteessa pahiten kärsiviä ovat pienituloiset. Keskusjärjestö SAK:n hiljattain tekemän kyselyn perusteella jopa 11 prosenttia duunarityötä tekevistä on köyhyysriskin piirissä.

Säätytalolla olisi syytä huolehtia, ettei tästä maailmalla tutusta ilmiöstä, tule pysyvää ilmiötä myös Suomessa. Sen pitäisi olla jokaiselle selvää, että ihmisen on tultava toimeen omalla palkallaan ja kuten totesin eduskuntavaalien aikana useaan otteeseen: Työ on parasta sosiaalipolitiikkaa, mutta palkalla, jolla tullaan toimeen.

SAK:lainen liittoperhe esitti jo viime kesänä niin sanottujen kiky-maksujen siirtoa takaisin työnantajalle. Suomi ei kärsi enää kilpailukykyongelmasta. Keskeisissä kilpailijamaissa nähdyt palkankorotukset olivat suurempia kuin meillä. Suurempi ja akuutimpi ongelma on palkansaajien heikentynyt ostovoima. Kiky-maksujen siirto olisi valtiolle budjettineutraali keino tukea kansalaisten ostovoimaa. Esitys ei Etelärannalle maistunut. Suomalaisten työmarkkinoiden avoin kysymys onkin mikä Etelärannalle ja Elinkeinoelämän keskusliitolle enää sopii?

Hyvät kuulijat!

Epävarmuuksista huolimatta Suomessa on viime vuosina nähty myös myönteistä kehitystä. Marinin hallitus saavutti epärealistisena pidetyn 75 prosentin työllisyystavoitteen.

Suotuisan talouskehityksen ansiosta monilla aloilla kärsitään suoranaisesta työvoimapulasta. Lukuisat yritykset ovat kertoneet, että osaavan työvoiman saatavuus on suurin yksittäinen kasvun este. On selvää, että työvoimapula ratkeaa ainoastaan panostamalla koulutukseen ja osaamiseen – erityisesti lapsiin ja nuoriin. Myös viime aikoina esitetyt puheenvuorot ammatillisen koulutuksen leikkauksista tulee jättää omaan arvoonsa. Samalla on hyvä muistaa koulutuksen ja työllisyysasteen välinen yhteys. Pelkän peruskoulutuksen saaneiden työllisyysaste on alle 50 prosenttia. Väestön koulutustason nostaminen on siis mitä tehokkainta työllisyyspolitiikkaa.

Kuten sanottua, työllisyyden ja talouden suhde on ilmeinen. Siitä huolimatta Suomeen on pesiytynyt viheliäinen ajatus siitä, että työttömyys olisi yksilön oma vika tai valinta. Tosiasiassa valtaosa työttömäksi jäävistä on tilanteessa vastoin tahtoaan. Suurin osa työllistyy uudelleen työttömyyden ensimmäisinä kuukausina. Jos vain löytyvät uutta työtä. Suunnitelmat työttömyysturvan heikentämiseksi eivät siis tosiasiallisesti olisi työllisyystoimia vaan leikkauksia.

Meillä on nyt runsaasti näyttöä viimeiseltä 15 vuoden ajalta siitä, miten erilaisissa suhdanteissa on järkevää toimia. Leikkaukset taantuman aikaan, kuten finanssi- ja eurokriisin jälkimainingeissa tehtiin, ovat erittäin haitallisia.

Hyvät kuulijat!

Tuntemamme maailma muuttui kertaheitolla viime vuoden helmikuussa, kun Venäjä käynnisti brutaalin hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan. Ukrainalaiset ovat pitäneet urheasti puoliaan Länsimaiden taloudellisen ja sotilaallisen tuen turvin. Vankkumaton tuki Ukrainalle on tärkeää jatkossakin. Vain torjumalla Venäjän sotilaallinen eteneminen, on Ukrainaan mahdollista saada aikaan pysyvä rauha.

Olemme viime vuosina nähneet laajemminkin, kuinka taantumukselliset ja yksinvaltaiset vallanpitäjät vahvistavat otettaan ympäri maailman. Ihmisoikeuksia ja demokratiaa joudutaan puolustamaan usein entistä kapeammassa raossa. Vapaa ay-liike on aina näiden kamppailujen ytimessä: puolustamassa työntekijöiden perusoikeuksia, kuten järjestäytymisvapautta ja oikeutta neuvotella työehtosopimuksia, mutta myös yleisemmin sellaista demokraattista yhteiskuntaa, joka tekee näiden oikeuksien toteutumisen mahdolliseksi.

On suuri sääli, että vihreästä siirtymästä on tullut osa identiteettipolitiikkaa. Se on sääli siksi, että suomalaisilla on ollut tapana suhtautua ongelmiin pragmaattisesti. Suomi on rakentanut energiajärjestelmäänsä kaukaa viisaasti panostamalla sekä uusiutuvaan energiaan että ydinvoimaan. Yli 90 prosenttia Suomessa tuotetusta sähköstä on jo nyt päästötöntä ja Suomesta tullee tänä vuonna omavarainen sähköntuotannon suhteen. Päästötöntä sähköä tarvitaan paljon lisää, kun puhdistamme tulevien vuosien aikana niin liikenteen, lämmityksen kuin teollisuudenkin. Vihreä siirtymä on Suomelle myös valtava mahdollisuus. Suomeen on suunnitteilla investointeja kymmenien miljardien edestä niin energiantuotantoon kuin puhdistuvaan teollisuuteenkin. Se tarkoittaa myös tuhansia uusia työpaikkoja.

Niin ilmastonuutoksen kuin luontokadon torjunnassa on vain muistettava, että toimenpiteiden on oltava oikeudenmukaista. Jos ihmiset eivät koe valittua politiikkaa reiluna, sen kannatus ennen pitkää murenee. Ilman oikeudenmukaisuutta, ei tule myöskään vihreää siirtymää. Ilmasto- ja energiapolitiikassa on varmistettava, etteivät sen kustannukset jakaudu epäoikeudenmukaisesti.

Hyvät kuulijat!

Me olemme luoneet Suomeen yhden maailmanhistorian onnistuneimmista yhteiskunnista. Väitän, että sen tärkein voimavara on kansalaisten keskinäinen luottamus. Tuopa tulevaisuus eteemme minkälaisia haasteita hyvänsä, ne on helpompi kohdata vaalimalla sitä luottamusta, johon menestyksemme on tähänkin asti perustunut!

Oikein hyvää vappua ja mukavaa kevättä teille kaikille.

Tuula Väätäinen, Kuopio

Arvoisat kuulijat, hyvät toverit

Yli tuhat vuotta on juhlittu vappua, kevään juhlaa. Vuosisatojen kuluessa vapusta on tullut yhä enemmän työväen juhla. Osa meistä juhlii vappua railakkaastikin ja toiset vetäytyvät mökille omiin oloihin tekemään kevättöitä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa ottaa kevät vastaan.

Ensimmäiset poliittiset vappukulkueet marssittiin Helsingissä ja Tampereella vuonna 1898, niin sanotun juomalakkoliikkeen nimissä. Kulkueisiin osallistui tuhansia raittiusaatetta ja kieltolakia kannattavia ihmisiä. 1900-luvulla työväki alkoi marssia laajempien yhteiskunnallisten ja sosiaalisten epäkohtien parantamiseksi.

Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä: suomalaisen työn päivä.

Oma poliittinen Vapun viettoni alkoi 1964, marssien isäni mukana Tervossa. Lauloimme Taistojen tiellä laulua:

”Eespäin, eespäin tiellä taistojen, rinta rinnan astukaamme siskot, veikot, sopi laulu meidän joukkojen, teitä taistoon kutsuen”.

Tämä vappumarssi oli minulle ensimmäinen ja isälle viimeinen, siksi tämä marssi yhä nostaa vahvoja tunteita syvällä sielussani.

Viimeiset neljäkymmentä vappua olen ollut puhumassa, kuten täällä Kuopiossa tänään. Mikä näille vapuille on ollut yhteistä?

Me sosialidemokraatit olemme aina halunneet vaalia yhteiskunnan vakautta ja turvallisuutta.

Olemme painokkaasti puolustaneet ihmisten oikeutta työhön, toimeentuloon, hoivaan ja huolenpitoon 

Olemme painottaneet päätöksenteossa ihmisten välisen tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja rauhan rakentamisen välttämättömyyttä.

Älköön käykö veli veljeä vastaan, älköön kukaan kuvitelko olevansa toista parempi. Muun muassa Suomen sodista selvittiin sillä, kun pidettiin itsestään selvänä, että kaveria ei jätetä.

Tämän päivän suomalainen yhteiskunta kelpaa malliksi monelle muulle maalle. Siitäkin huolimatta, että meillä on vielä paljon tehtävää ja korjattavaa. Suomi, Eurooppa, koko maailma ei ole valmis. 

Arvoisat kuulijat,

Eri puolilta maailmaan ihmiset pakenevat sodan, köyhyyden ja nälänhädän runtelemista maista. Otetaan heidät vastaan ja rakennetaan yhteistä parempaa tulevaisuutta, yhdessä heidän kanssaan. Kaiken tämän pohja-ajatuksena tulee olla, että meillä on työtä ja toimeentuloa kaikille jotka kynnelle kykenevät.

Työelämän olosuhteet on oltava erityisen huomion kohteena, jotta työuupumus ja epätoivo jaksamisesta ei valtaa mieltä.

Työntekijöiden ja työnantajien yhteinen tavoite on oltava kasvava työllisyys sekä päämääränä se, että palkallaan on tultava toimeen, täällä oleva ja tänne tuleva.

Vanhemmat ikäpolvet ovat rakentaneet Suomea. He ovat nyt turvallisen ja elämänmakuisen ehtoonsa ansainneet. Ei jätetä heitä yksin vuoteisiin virumaan, vaan pidetään heidät osana aktiivista arkeamme. 

Erityisesti lapset ja nuoret tarvitsevat meitä aikuisia, ei ainoastaan silloin kun on vaikeaa, vaan ihan jokaisena tavallisena arkipäivänä. Yhteiskunnan on tuettava vanhempia tässä tärkeässä kasvatustehtävässä.  Erilaisia turvaverkkoja ja tukirakenteita on rakennettava koteihin, kouluihin ja kolmannen sektorin välille entistä enemmän.

Hyvät kuopiolaiset,

Muutos on aina mahdollisuus. Kuopion kaupungin valtuusto päätti täysin yksimielisesti kaupungin uudesta johtajasta. Soile Lahti seuraa eläkkeelle jäävää Jarmo Pirhosta. Kiitos Pirhoselle kaupungin luotsaamisesta yhdessä luottamushenkilöiden ja kaupungin työntekijöiden kanssa.

Hyvin tehtyä työtä on uuden kaupunginjohtajan helpompi jatkaa. Toivon Soile Lahdelta tahtoa ja sinnikkyyttä laaja-alaisen yhteistyön rakentamisessa koko Pohjois-Savon ja Itä-Suomen hyväksi.

Naapurikuntien äänien kuuntelemista ja ratkaisuvaihtoehtojen etsimistä tarvitaan, sillä haasteet tuskin loppuvat. Minulla, kesäkuussa väistyvällä valtuuston puheenjohtajalla on ollut onni hoitaa tehtävää osaavien luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden kanssa. Kiitos siitä teille kaikille.

Hyvät ystävät ja toverit yhdessä olemme paljon enemmän. Hyvää Vappua!