Suomessa syntyy historiallisen vähän lapsia. Samaan aikaan moni suomalainen saa vähemmän lapsia kuin itse toivoisi. Tämä on yksi tärkeimmistä kysymyksistä, joihin seuraavan hallituksen pitäisi tarttua.
Nuorena aikuisena tunnistan hyvin sen, kuinka monen epävarmuuden keskellä omaa tulevaisuutta rakennetaan. Opinnot pitäisi saada valmiiksi, löytää oma paikka työelämästä, saavuttaa edes jonkinlainen taloudellinen vakaus ja ehkä hankkia pysyvä koti. Missä vaiheessa elämää nuori aikuinen uskaltaa tehdä päätöksen ensimmäisestä lapsesta?
Ensimmäisen lapsen saaminen on suuri elämänmuutos, johon liittyy ymmärrettävästi paljon yksityisyyden piiriin kuuluvaa pohdintaa. Jos kuitenkin on niin, että perheen perustamista lykkää vuodesta toiseen siksi, ettei toimeentuloon, työhön tai tulevaisuuteen voi elämänsuunnittelua nojata, on kyse myös yhteiskunnallisesta ongelmasta.
Syntyvyyskeskustelussa minua häiritsee se, kuinka usein huomio kiinnittyy siihen, mikseivät nuoret hanki lapsia. Paljon olennaisempaa olisi kysyä, millaiset tulevaisuuden rakentamisen edellytykset sillä nuorella aikuisella on, joka lapsia toivoo?
Seuraavan hallituksen perhepolitiikan yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi pitäisi ottaa ihmisten omien lapsitoiveiden toteutumisen tukeminen. Tavoitteen toteutuminen vaatii nuorten aikuisten toimeentulon vahvistamista, työelämän varmuuden parantamista, kohtuuhintaista asumista sekä luottamusta siihen, että perhe saa tarvitsemansa palvelut ja tuen.
Yhteiskunnallisessa perheellistymiskeskustelussa pitäisi tehdä tilaa nuorille aikuisille: sekä tuleville äideille että isille. Uusi sukupolvi käy keskustelun kokemallaan tavalla omista lähtökohdista. Annetaan siihen mahdollisuus.
Emilia Kangaskolkka
Eduskuntavaaliehdokas
Vastaa