Helsingin Sanomien (14.-15.10.) uutinen pysäytti ja järkytti. HUSin sairaaloissa potilaat ovat peruneet hoitojaan asiakasmaksujen vuoksi. Orpon ja Purran hallitus on korottanut näitä maksuja rajusti. Vakava sairastuminen tai leikkaus voi tuoda mukanaan satojen eurojen laskut.
Kun rahat eivät riitä edes tavalliseen arkeen, mistä ne löytyvät sairaalalaskuihin? Jätetäänkö lääkkeet ostamatta, tingitäänkö ruoasta vai luovutaanko hoidosta? Jopa lasten hoitoja jää väliin perheiden rahahuolien takia.
Tätäkö suomalaisesta terveydenhuollosta on tullut?
Kenenkään ei pitäisi joutua tekemään tällaista valintaa. Samaan aikaan, kun julkisen terveydenhuollon rahoitusta on kiristetty, hallitus on ohjannut lisää rahaa yksityisten lääkärikäyntien Kela-korvauksiin. Myös hoitotakuuta on heikennetty. Kiireettömään hoitoon pääsyä voi nyt joutua odottamaan kolmen kuukauden ajan aiemman kahden viikon sijaan.
Ylen MOT:n esiin nostamien tutkimustulosten mukaan Suomessa keuhkosyöpäpotilaan hoidon aloittamiseen kuluu ensioireista keskimäärin viisi kuukautta. Naapurimaissa Ruotsissa ja Tanskassa hoito alkaa huomattavasti nopeammin.
Viisi kuukautta. Siinä ajassa sairaus voi edetä, lähettää etäpesäkkeitä ja potilaan mahdollisuudet parantua heikkenevät.
Hoitotakuu on palautettava kahteen viikkoon, julkisen terveydenhuollon toimintaa on parannettava ja asiakasmaksuja kohtuullistettava. Hoidon lykkääminen ei paranna ketään. Pahimmillaan se tekee hoidosta myöhemmin kalliimpaa ja vie ihmiseltä mahdollisuuden parantua. Joskus jopa hengen.
Yhteiskunnan sivistystä ei mitata sillä, miten hyvin se huolehtii terveistä ja hyväosaisista. Se mitataan sillä, miten se kohtelee ihmistä silloin, kun tämä on heikoimmillaan.
Sairastuminen ei ole ihmisen oma valinta. Mutta jätämmekö sairaan ilman hoitoa, se on poliittinen valinta.
Sanna Kauppinen, Iisalmi
Eduskuntavaaliehdokas, sd.
Vastaa